lumi.jpg

Minä rakastan lunta...minusta on käsittämätöntä viettää talvi ilman lunta...

Olen alkanut tuumia, että "vanhan ajan" lumiset talvet ovatkin kuuluneet aikaisempaan elämääni ja uudesti syntyneenä jouduin vasten tahtoani tähän synkkään pimeyteen. Vaikka tungen vaikka sun minkälaista valoa nurkille, niin tuo pimeyden herra popsii joka valon säteen suihinsa.

Lumikola ja -lapio odottavat jo tympeenä autokatoksen seinällä mahdollista työsuoritusta. Toiset lykkii hanskat naulaan, minulla siinä naulassa roikkuvat nuo kaksi poloista. Voin vain kuvitella, mitkä hymynaamat kummallakin loistavat, kun nappaan ne viimeinkin seinältä vai nappaanko?

Pimeys aiheuttaa päänvaivaa rakkien kanssa. Kun on kaksi tummaa koiraa ja musta maa, niin eihän niitä irti voi pitää. En yksinkertaisesti tiedä, missä ne kulkevat. Viime talvena laitoin hienot vilkkuvalot ja kummallekin oli tulla aivovaurio mokomista. Toinen ei uskaltanut liikkua metriäkään ja toinen yritti napata valon toisen pannasta. Monasti olen toisen, melkein musta,  kanssa kärsinyt hätää, kun koiraa ei näy missään ja karjun kitarisat selällään tyttöä takaisin. Tyttö kuuntelee kummissaan metrin päässä eikä arvaa päästää inahdustakaan, kun huutajan äänensävy ei kaiketi ole kauneinta kuunneltavaa. Vaikka on taskulamput ja otsalamput, niin pimeyden herra vie taas voiton.

Kun poika oli pieni, tehtiin hyppyreitä, lumiukkoja, lyhtyjä, lumilinnoja. Voi sitä hiihtämisen riemua jäällä. Minä tosin hiihdän paremmin takaperin ja sekös oli juniorista hauskaa, niin hauskaa.lumiukot.jpg

Nämäkö on tämänpäivän lumiukot? Harmi, kun vietiin vanhat crossirenkaat radalle. 

Terveydellisesti harmittava seikka on ikälisät vyötärön ympärillä. Vanhaan hyvään aikaan olin rantakunnossa tiukkoine napoineni jo talvisaikaan. Kun sai muutaman tunnin viikossa lykkiä lunta, niin siitähän masu tykkäsi eikä tarvinnut edes ajatella kuntosaleja. En tosin päästä ajatuksiini nytkään. Kesä vähän pelastaa tilannetta, mutta nykyiset talvet kasvattavat ikälisää kiitettävästi. Eli minun kuntosalini on lumikola.

Lumeton talvi tuo myös käytännön ongelmia huushollia ajatellen. Tässä joku talvi sitten routa meni tooooosi syvälle ja pääsi putkien alle. Siinäkös sitten riemusta kiljuttiin, kun oli reippaasti pakkasta ja kakkaputki halkesi. Vaikka putki oli hyvin eristetty, niin routa rouva päätti näyttää ilkeytensä. Onneksi löytyi routapiikki ja kaivuri ja saatiin putki kuntoon. Poikaa jouduin ohjeistamaan, jotta pidättele, käy jossain kylässä tai painele mettään koirien kanssa. Samaisena talvena jäätä ottivat viemäriputket ja vesiputket. Kun niihin sitten lykittiin kaapeleita, niin pankkitili kiitti. Näitä ei olisi tapahtunut ilman minun rakastamaani lunta.

Hirsitalon eristyksessä lumi on ehdoton. Hirret elävät jaksottain ja milloin mistäkin lattian rajasta saattaa varpaissa kylmä viheltää. Joka kerta se on loppunut, kun on saanut lykkiä pienen kerroksen lunta. Jo viime talvena oli jopa naurettavaa tuokin homma. Kun lumi tuli, se suli. Ei viittinyt hirsien välinn ihan loskapaskaa työntää ja mieli oli musta.

Entäs sitten Joulupukki? Joulupukkihan pitkälti kiitää ilmojen halki Petterinsä kanssa, mutta löytääkö välttämättä oikeaan osoitteeseen tuossa pimeydessä. Nykyään on tuolla taivasosuudella niin paljon häiriöitä, että ei välttämättä navigaattorikaan pelitä. Jos katsoo normi karttaa ja yrittää kompassin kanssa, niin satavarmasti tulee magneettimyrsky ja pukki löytääkin itsensä Keiteleen sijasta Kempeleeltä.

Haluan kuitenkin uskoa, että saamme vielä tänä talvena paljon lunta. Jos se kuitenkaan taaskaan toteudu, niin olisiko syytä harkita talven poistamista kokonaan ja jättää kolme vuoden aikaa eli kevät, kesä ja piiiitkä syksy.