Minä siis viimeinkin sain aikaiseksi sen...pitkästä aikaa...menin kouluun. Kovin monia kysymyksiä asia on kanssaihmisissä herättänyt ja mielelläni niihin olen vastaillut. 

Perimmäinen syy jatkuvaan opiskelunälkääni on maailman muuttuminen. Kaikki tieto muuttuu ja vaikeutuu ja, jos aikoo pysyä ajassa mukana, niin tiedonsaanti täytyy olla hyvinkin turvattua. Omassa työssäni pärjään hyvinkin entisillä eväillä kunhan muistan välillä päivittää nörttitaitojani. 

Koska meillä oli nämä surulliset irtisanomisasiat ja minä jäin edelleen työnantajan palvelukseen, niin iso kysymys oli miksi kouluun? Millään näistä kouluista ei ole ollut mitään tekemistä työni kanssa, toki ovat kovasti olleet apuna. Koulutan itseäni ihan itseäni varten. Niin paljon kuin tietoa päähän mahtuu, saa sinne myös soljua. 

Olen joutunut kahta firmaa ja tiimiä hoitaessani etsimään valtavan määrän tietoa, mistä minulla ei ole ollut minkään valtakunnan tietoa. Miksi en siis opiskelisi sitä, mistä tiedän olevan suurta hyötyä. On alvit, verot, tulot, verot, palkat...lista on loputon. Minulla on ihana, auttavainen kirjanpitäjä Keiteleen tilipalvelussa ja saa kaikesta huolimatta olla jatkossakin. Tänä päivänä ei tämmönen puupää pärjää yritysmaailmassa ilman asiantuntijaa.

Maailma muuttuu kaikilla tahoilla muutenkin. Menivät nostamaan eläkeiän eli näillä näkymin minunkin täytyy olla pari vuotta lisää, mikä närästää kovasti. Mitä tässä maailmassa tapahtuu vuoden, kahden tahi kolmen sisällä, ei sitä kukaan tiedä. Kuitenkin minulla on mahdollisuus opiskella lisää ja, jos kaikki käy hyvin, niin uudet valmistujaispaperit ovat hyppysissäni vuoden vaihteessa. Tarvitsenko niitä sitten muuhunkin, en tiedä, mutta on ne hyvät olla olemassa.

Olenko sitten liian vanha kouluun? Mielestäni oppimiselle ei ole mitään ikärajaa kun tieto kerran kiinnostaa. Äitini luki ylioppilaaksi likemmäs kuusikymppisenä eikä tuntenut itseään vanhaksi koulukkaaksi. Käsitettä liian vanha ei voi edes olla enää olemassa niin kauan, kun eläkeiän nostouhat pyörivät ilmoilla. Ei ne tähän lopu, pian ollaan toinen jalka hautuumaalla, toinen työpaikalla. Nykyiset keski-ikäiset ovat nuoria ja me aikuisia, ei vanhoja.

Miksi minä tykkään käydä koulua työnohessa? Kertaakaan ei ole työnantajan kanssa mennyt sukset ristiin opiskeluhaaveistani. Tälläkin kertaa sain kannustusta ja tuntijousto pelaa. Sain kuulla, että aktiivisuuteni miellyttää ja ei kun menoksi. Aikuiskoulutus on tehty todella helpoksi tavaksi kouluttautua. Valtaosan oppilas tekee itse ja lähitunteja on esim. tässä parina iltana kuukaudessa. Välillä tulee pitkä tauko, koskapa osasta minulla on jo ammattitutkinto eli teen vaan tehtävät. Voiko siis helpompaa olla? Ainoa miinus asiassa on, että maksan koulunkäyntini itse, mutta voi sen rahan pistää turhempaankin.

Kuuntelin eilen uutisia ja siellä kohistiin esim. ammattikoulujen säästöistä. Olin järkyttyneen kauhistunut. Ajatellaan asia näin...ilman koulutusta ei tule töitä...ilman töitä ei tule ostovoimaa vaan pelkästään syrjäytyneitä...syrjäytyneet eivät enää pärjää yhteiskunnan paineen alla. Paljonko siitä tulikaan säästöjä?

Opiskellaan...sinne vasemman aivolohkon oikean kulman takaosaan mahtuu hurjasti aakkosia!