Perjantai, 22.4.16, viimeisen ruusun päivä...lähdön ruusu...kyynel kirvelee silmäkulmaa...

Klo 7 tytöt saapuvat työpaikalleen, viimeinen rupeama. Vaikka näennäisesti kaikki on kuin ennenkin, aistii lähdön tunnelman. Pikku piru ja omatunto pitävät omaa kisailuaan kumpikin omalla korvallisellaan. Pikku piru kuiskii, jotta mitä väliä enää, tämä on nyt loppu, slut. Omatunto muistuttaa, että hei, sä saat tältä päivääkin palkan eli alappas puskea sitä urakkaa. Naurattaa, kun kuulen jonkun hihkasevan, että pitäiskö meidän tehdä töitäkin.

Itselläni on jo selvät suunnitelmat, mutta tunnen työkavereitteni puolesta kitkerää katkeruutta tilannetta kohtaan. Mutta, kuten Pekka sanoi:" Tällä kertaa Masi ei pärjännyt markkinavoimille".

Jos joku miettii, mitä on nuo markkinavoimat, niin omien sanojeni mukaan: "Markkinavoimat on se yrityksen raaka vastustaja. Kun yritys ja markkinavoimat ottavat mittaa painimatolla, niin tänä huonona aikana markkinavoimat poikkeuksetta ottaa tiukan niskalenkin ja lätkäisee yrityksen surutta lattiaan. Markkinavoimat hehkuttaa voittoaan ja yritys häipyy lyötynä omaan nurkkaansa"

Viimeiset pöksyt matkalla varastoon.

Pakkaamme ammattitaitomme surunsiniseen laatikkoon ja lähetämme sen muistojen varastoon.

Ei kuulu enää saksien naksutus, ei prässien eikä höyryjen suhina, ei lappukoneen surina. Ei kuulu puheen sorina eikä hervoton naurun hyrähdys. Ei juoksentele enää Päivi, Masin nopein hiiri Conzales sininen villatakki lepattaen ja heittele sanasia sinne sun tänne.

(Kuvat Pikku-Sirpalta)

Parasta vanhana kääkkänä olemisessa on se.

että saat olla omituinen ja

nuorten on käyttäydyttävä kohteliaasti ja nieltävä tempauksesi.

-Niela Eliason-

(Testasin asusteita tulevaan seremoniaan)

 

Ellei joku satu tietämään,

mitä eläkkeelle pääseminen tarkoittaa,

niin kerrottakoon asia:

Kun ihminen elää tarpeeksi vanhaksi,

hän saa kaikessa rauhassa tehdä,

mitä hän haluaa!

-Tove Jansson-

 

 

 

(kuva Merviltä)

 

Pekka sanoi minulle, että älä koskaan aliarvioi itseäsi ja sama pätee teihin, ihanat työkaverit. Minä tiedän ja te tiedätte, että tuo työyhteisö on tehnyt meistä vahvoja, vahvempia kuin itse uskommekaan.

 

 Vuodet verkalleen ovat vierineet,

ilot ja surut yhdessä koimme,

kun rinnakkain olemme työskennelleet

kaiken yhteiseen pöytään toimme.

Rakkaita työkavereita nyt kaikesta tahdon kiittää.

Näistä rikkaista yhteisistä vuosista niin paljon muisteltavaa riittää.

Tie uusi nyt kutsuu kulkijoita, oven tutun takanain suljemme.

Työtä kaipaa en, teitä muistelen, kun uusia polkuja kuljemme.